”Olen ammatiltani psykoterapeutti ja työnohjaaja, erikoistunut psykofyysiseen psykoterapiaan tai lyhyemmin kehopsykoterapiaan. Jos kerron uudelle ihmiselle olevani kehopsykoterapeutti, saan aika usein kuulla kysymyksen: mitä se tarkoittaa? Mitä kehopsykoterapeutti tekee? Tähän kysymykseen on aina yhtä vaikea vastata lyhyesti ja tyhjentävästi. Riippuu myös kysyjästä, mitä vastaan.”
Kun kysyjä on aikuinen ihan muun alan ihminen, jolla ei ole mitään kokemusta psykoterapiasta:
”No minä otan vastaan ihmisiä, joilla on esimerkiksi masennusta tai ahdistusta tai ihmissuhdeongelmia tai vaikka jokin elämänkriisi. Minä juttelen niiden ihmisten kanssa ja kyselen, yritän auttaa löytämään uusia näkökulmia. Se kehopsykoterapia tarkoittaa sitä, että mieli ja keho eivät ole erilliset, vaan esimerkiksi kaikki tunteet tuntuvat kehossa ja niitä voi myös säädellä kehon kautta. Jos vaikka toinen on tosi ahdistunut, voin opettaa rauhoittamaan hengitystä ja sen avulla se ahdistuskin saattaa helpottaa.”
Kun kysyjä on ekaluokkalainen lapsi:
”Ei psykopaatti vaan psykoterapeutti… keho-psyko-tera-peut-ti. Niin on vaikea sana. Se on sellainen ihmisten auttaja. Ihmiset tulevat sinne minun minun vastaanotolleni ja minä yritän auttaa niitä, jos niillä on vaikka jotain ongelmia tai vaikeuksia. No vaikka jos jotakuta pelottaisi kouluunmeno, niin me voitaisiin miettiä yhdessä, että miltä se pelko tuntuu ja missä se tuntuu. Ja että mikä auttaisi. Että auttaisiko jos vaikka puhuisi siitä kaverille tai jos vaikka kaveri ottaisi kädestä kiinni. Tai jos tekisi vaikka aina ennen kouluunmenoa tämmöisen voima-asennon niin tulisikohan rohkeampi olo.”
Kun kysyjä on jonkin muun psykoterapiasuuntauksen edustaja:
”Kehopsykoterapia on psykoterapiaa siinä missä mikä tahansa muukin psykoterapia. Mutta huomiota kiinnitetään aktiivisemmin myös siihen keholliseen puoleen. Kun esimerkiksi asiakas puhuu jostain asiasta, saatan kysyä, että mitä tunnet kehossasi kun puhut tästä. Tai että huomasitko miten hengityksesi muuttui kun aloit kertoa eilisestä tilanteesta ystäväsi kanssa. Eli tuon kehotietoisuutta mukaan. Ja sitten niiden asiakkaiden kanssa, jotka kokevat sen mielekkäänä, saatan työskennellä myös suoremmin kehollisilla menetelmillä. Esimerkiksi paniikkihäiriöiselle asiakkaalle saatan opettaa kehollisia keinoja laskea vireystasoa vaikka hengityksen avulla.”
Kun kysyjä on psykoterapia-asiakas, joka haluaa tietää mitä se kehotyöskentely oikein voi tarkoittaa:
”Niin se kehopsykoterapia tarkoittaa sitä, että tutkitaan tunteita tai vuorovaikutustilanteita sekä puhumalla että kehon kautta. Ensinnäkin voidaan aina kuulostella missä ja miltä jokin tuntuu. Tai se kehollinen työskentely voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että asiakas makaa patjalla ja lähdemme yhdessä havainnoimaan mitä siellä kehossa lähtee tapahtumaan. Joskus se on vaikka hengityksen havainnointia, tai joskus voi nousta jotain tuntemuksia tai tunteita, tai kehosta lähtee joku liike tai vaikka tärinä. Ja sitten seurailemme sitä ja luomme ikään kuin yhteyksiä niiden kehollisten tapahtumien ja tietoisen mielen, tai sanojen, välille. Tai joskus voimme vaikka seisten tutkia miten jokin suhtautumistapa tai asenne ilmenee asennossa ja millaista olisikin kokeilla vaikka ihan päinvastaista asentoa.”
Kun kysyjä on psykofyysisen psykoterapian peruskoulutuksen opiskelija:
”Psykofyysinen psykoterapia eli kehopsykoterapia on kattonimike psykoterapioille, joiden keskiössä on keho-mieli –yhteyden huomioiminen. Ihminen nähdään kokonaisuutena, jossa keho ja mieli ovat erottamattomasti toisiinsa kytkeytyneitä, samoin ihminen nähdään osana ympäristöään ja suhteiden verkkoa. Puhumisen lisäksi voidaan työskennellä kehollisin menetelmin. Keskeisiä asioita ovat kehotietoisuus, nonverbaalisen vuorovaikutuksen havainnointi, autonominen hermosto ja vireystila, itsesäätely ja vuorovaikutteinen säätely, ymmärrys toisiinsa reagoivista kehoista, kehon järjestäytyminen ja hengitys.”
Blogiteksti on julkaistu alunperin 27.5.2016 Turun kesäyliopiston aiemmassa blogissa.
Kirjoittajana on psykoterapeutti ja työnohjaaja Laura Mannila. Laura on psykofyysiseen psykoterapiaan erikoistunut psykoterapeutti, työnohjaaja ja kouluttaja. Hänellä on yksityisvastaanotto Turussa. Lauran erityisiä kiinnostuksen kohteita ovat keho-mieli -yhteys, sanaton vuorovaikutus, autonominen hermosto sekä tunteiden ja vireystilojen säätely. Laura toimii kouluttajana psykofyysisen psykoterapian peruskoulutuksissa ja syventävissä koulutuksissa. Lisäksi hän toimii vierailevana kouluttajana sosiaali- ja terveydenhuollon ja eläinavusteisen työskentelyn täydennyskoulutuksissa. Laura työskentelee myös hevosavusteisesti ja opiskelee itse parhaillaan luonto- ja eläinavusteista työnohjausta.
Tutustu ajankohtaisiin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutuksiin sekä koko koulutustarjontaan.
