Joogaopettajakoulutus syventää joogista polkua kokonaisvaltaisesti ja antaa ohjaamiseen monenlaisia työkaluja. Koulutuksessa keskitytään asana- ja hengitysharjoitusten erittäin yksityiskohtaiseen tekniseen analyysiin, jonka hallintaa voi soveltaa mihin tahansa suuntaukseen, jossa tehdään asanoita ja hengitysharjoituksia. Koulutuksessa oppii rakentamaan ja ohjaamaan joogaohjelmia, joiden erityinen piirre liittyy harjoituksen hallittuun hidastamiseen.

Ensi vuoden Joogaopettajakoulutuksen kouluttajina toimivat Janne Kontala, Emma Slow, Anneli Rautiainen sekä Iitu Leinonen. He ovat kaikki kokeneita ammattilaisia, joilla on useiden kymmenien vuosien kokemus joogan harrastamisesta ja opettamisesta.

Tämä blogiteksti on toinen osa Joogaopettajakoulutuksen kouluttajien ajatuksia -blogisarjasta. Tässä osassa kouluttajat Anneli Rautiainen ja Iitu Leinonen kertovat ajatuksiaan joogasta ja sen opettamisesta. Janne Kontalan ja Emma Slown ajatuksia voit lukea blogisarjan ensimmäisestä osasta.


Anneli Rautiainen kertoo omasta joogaharjoituksestaan

Olen koko elämäni ollut kiinnostunut liikkeestä ja kuinka sen kautta voin ilmaista itseäni. Aloitin joogaamisen 70-luvun alussa. Jooga pienessä määrin ja tanssi kulkivat mukanani aina 90 luvulle asti, kunnes olin jo niin rikki tanssista tulleiden vammojen jälkeen, että aloin etsiä parantavampia tekniikoita itselleni.

Olin 3-vuotisen apurahan turvin New Yorkissa 1992 ja treenasin uusia nykytanssi- ja afrikkalaisia tekniikoita yrittäen löytää itselleni helpotusta kipuihin. Siellä kuulin kineettisesti tarkasta iyengarjoogasta. Aloin ottaa asiasta selvää, koska jooga sinänsä kiinnosti, mutta tanssijana en ollut tyytyväinen joogaopetuksen tarkkuuteen. Aloin löytää joogasta myös mielen yhteyden liikkeeseen ja tarkkuuden linjata kehoni niin, että aloin voida paremmin.

Mistä löytyy siemenen mielen, kehon ja hengityksen yhteyteen

Aloin tutkia joogaa monitasoisesti ja osallistuin kahteen eri joogakoulutukseen. Valmistuin lopuksi iyengarjooga- sekä  SJL-joogaopettajaksi vuonna 2008. Halusin valmistua kahta eri näkökulmaa kantavasta yhteisöstä. Se oli hyvä hetki vertailla miten eri tavalla asiat voidaan pedata.

Perustin oman tanssi- ja joogastudio Yaman vuonna 2002. Studio Yama tarjosi myös kundaliinia, astangaa, sivanandaa ja lämpöjoogaa aluksi. Ajattelin, että antaa kaikkien kukkien kukkia. Oppilaat saivat valita mikä suunta heitä puhuttelee ja mistä he löytävät siemenen mielen, kehon ja hengityksen yhteyteen. Ihmiset kaipaavat myös lepoa ja rauhaa oman kiireisen elämänrytmin vastapainoksi. Joogassa on niin monia mahdollisuuksia hoitaa itseään.

Joogan opettaminen on yksi antoisimmista tavoista nähdä ja saada välitön palaute oppilaalta tunnin jälkeen. Se on myös parhaimmillaan hyvä tapa itse oppia asioita. Mitä vanhemmaksi tulet, sen paremmin alat myös nähdä asioita. Joudut vanhenemisen myötä myös muuttamaan omaa harjoitustasi, mutta sekin on hyvä voima pitää muutoksessa mukana eikä luulla, että kaikki pysyy aina samanlaisena.

Jooga on parhaimmillaan parasta koulutusta itselleen. Matolle mennessä voi tarkastella itseään joka kerta ”tyhjänä paperina”, jolle alkaa kirjoittaa uutta tarinaa, ikään kuin ei olisi koskaan aikaisemmin ollut samassa tilanteessa.

Jos olet kiinnostunut jakamaan kehollista viestintää tai olet kiinnostunut syventämään ymmärrystäsi filosofian kautta, silloin olet tullut oikealle tielle. Avoin uteliaisuus on hyvä ominaisuus ruokkia ymmärrystä ja kehittyä edelleen sillä tämä on laji, josta koskaan et tule valmiiksi.


Iitu Leinonen kertoo omasta joogaharjoituksestaan

Jooga on ollut merkittävä vaikuttaja elämässäni koko aikuisikäni ajan. Olin vastikään täysi-ikäistynyt, kun aloitin opettajani Jani Jaatisen tunneilla käymisen. 

Koen, että olen kasvanut joogaan, se on ollut tapani hahmottaa olemista ja se on antanut konkreettisia keinoja käsitellä elämän muuttuvia tilanteita ja suurimpia kysymyksiä. Joogan kautta olen kohdannut mielettömiä opettajia ja hyviä ystäviä. Jooga on vienyt minua lähelle ja kauas: olen harjoitellut ja opettanut Suomessa, muualla Euroopassa ja Aasiassa.

Opettamisen keskiössä on jooga

Olen luonteeltani sisäänpäinkääntynyt ja ihmisiä välttelevä, omaa rauhaa kaipaava. Joogatunneilla viihdyn parhaiten takarivin nurkkapaikalla. Puhuminen ei ole minulle mieluisaa ja arastelen itseni esiin tuomista.

Joogan opettaminen on kuitenkin erilaista, vaikka opetustilanne on luonteeltaan sellainen, johon en luontaisesti hakeutuisi. Opettaessa keskiössä ei ole minä vaan jooga. En koskaan opettaessani analysoi, miten tai millainen olen, enkä välitä, ajatteleeko joku minusta jotain. Mietin, miten voin ilmaista asiaani tälle henkilölle, tai millaisin keinoin tälle ryhmälle opettamani teeman voi ehkä saada selkeämmäksi. 

Harjoituksen perusasioita on omien rajojen tunnistaminen, ja yhtä lailla opettaessa pyrin hahmottamaan mitkä ovat ne rajat, joiden puitteissa opetan. Opetustilanteen jälkeen en vatvo epäonnistumisia, mutta käyn läpi mitä olisin voinut muotoilla toisin ja mitä on muutettava jatkossa.

Opettaminen on minulle oman harjoituksen jatke. Oma harjoitus on opettamisen pohja. Jooga on käytäntöön sidottu harjoitus, ja jos ei harjoittele itse, ei ole mitä opettaa. Joogasta on helppo puhua mutta sitä ei ole helppo harjoittaa. Antoisaa, hyödyllistä, kiinnostavaa, mutta ei helppoa. 

Kunnioitus omia opettajia kohtaan

Jooga opitaan edistyneemmiltä joogeilta, henkilöiltä jotka ovat jo käyneet läpi sen vaiheen harjoituksessa, jossa olen nyt. Suuri onneni tässä elämässä on ollut kohdata ja saada olla oppilaana opettajille, jotka ovat omistautuneet joogan harjoittamiselle. 

Valtava kunnioitus opettajiani kohtaan on saanut minut myös usein kyseenalaistamaan oman toimintani. Mikä minä olen ketään opettamaan, kun ymmärrykseni aiheesta on ehkä vain promille siitä tasosta, jolla minua on opetettu? Mitä jos ohjeistan väärin, mitä jos aiheutan jollekulle enemmän harmia kuin hyötyä?

Minua on auttanut ajatus siitä, miten opettaminen ei ole jotain irrallista siitä, mitä muutenkin tekisin, vaan tavallaan yksi harjoituksen puolista. Vähän samaan tapaan kuin päivän aikana kuljemme erilaisissa rooleissa ja suhteissa – kuten perheenjäsenenä, ystävänä, naapurina, työntekijänä, asiakkaana – niin samaan tapaan oman harjoituksen varrella roolit vaihtelevat. On hetkiä olla opettaja ja on hetkiä olla oppilas.

Hahmotan olevani joogaa jakaessani yksittäinen pieni lenkki pitkässä opetusketjussa. Ketju on käynnistynyt kauan ennen minua ja tulee jatkumaan kauan jälkeeni. Suhtaudun opettamiseen takaisin antamisena, sillä olen saanut harjoitukselta itse valtavan paljon, ja tuntuu vain reilulta tehdä sen mitä pystyn siirtääkseni tietoa eteenpäin. Näin jooga säilyy elävänä perinteenä.

Ohjenuorani joogaopettajuutta miettivälle

Jokaisen joogaa opettavan tulisi olla ensisijaisesti oppilas. Harjoituksen prosessia ei voi kiirehtiä, ja samoin opettajuus on prosessi johon kasvaminen ottaa aikaa ja valtavasti harjoittelua. Opettajaksi tuleminen on aktiivista tekemistä, pitkäjänteistä toistoa. Joogan harjoitteluun ja opiskeluun voi rauhassa varata elämän verran päiviä.


Tämä blogiteksti on Joogaopettajakoulutuksen kouluttajien ajatuksia -blogisarjan toinen osa. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin lokakuussa.

Seuraava Joogaopettajakoulutus (25 op) on tulossa 20.1. – 10.12.2023 Turussa. Jos olet kiinnostunut koulutuksesta, niin muista ilmoittautua viimeistään 6.1.2023.