Vilma Taipaleelle tanssi on elämäntapa. Hän on harrastanut sitä lähes koko elämänsä ja hän on myös opettanut sitä aina teini-iästä lähtien. Lukion alussa hän päätti tehdä tästä omasta intohimostaan itselleen ammatin ja hakeutui lukion jälkeen opiskelemaan tanssiopettajan tutkintoa.  

Vilma ei saanut vielä ensimmäisenä hakuvuotenaan opiskelupaikkaa, joten hän pohti erilaisia vaihtoehtoja välivuoden viettämiselle. Hän huomasi sattumalta Turun kesäyliopiston sivuilla tanssipedagogiikan perusopintojen opintokokonaisuuden, joten hän päätti valmistautua niiden avulla seuraavan vuoden valintakokeisiin. Tanssipedagogiikan opinnot osoittautuivat erittäin antoisiksi sekä pääsykokeiden että Vilman oman tanssin kannalta. 

Varmuutta itsensä ilmaisuun

Vilma sai tanssipedagogiikkaa opiskellessaan paljon uusia näkökulmia tanssimiseen ja tanssin opettamiseen. Hän koki saaneensa lisää itsevarmuutta omaan tanssimiseensa sekä erilaisia välineitä itsensä parempaan ymmärtämiseen.

”Sain tanssipedagogiikan opinnoista paljon teoreettista tietoa, mutta voimakkain asia, jonka koin saaneeni opinnoista irti, oli sellainen lisääntynyt itsetuntemus ja itsereflektio sekä tietynlainen varmuus. Kaikissa tehtävissä ja tehtävänannoissa painotettiin, että se on just hyvä se mitä sä teet. Eli opinnoissa sai lähteä toteuttamaan itseään omista lähtökohdistaan tosi vapaasti ja siihen kannustettiin.”

Vilma koki tämän lisääntyneen varmuuden ja itsetuntemuksen auttaneen erityisen paljon valintakokeissa, sillä ne auttoivat häntä ilmaisemaan itseään vapaammin. Vilma tiedosti, että ensimmäisissä pääsykokeissaan lukio-opinnoille tyypillinen vastaustapa saattoi rajoittaa häntä, jolloin hän ei välttämättä saanut tuotua itseään niin hyvin esille kuin hän olisi halunnut.

”Lukiossa opetetaan, että essee kirjoitetaan tietyllä tavalla ja sitä arvioidaan tietyillä perusteilla. Se on opettanut sellaisen mentaliteetin, että tehtävissä miettii, onko tämä oikea tapa vastata ja onko tämä oikea vastaus. Viime vuoden pääsykokeissa mä analysoin itseäni koko ajan tällä tavalla, enkä pystynyt silloin välttämättä tuomaan esille sitä kaikkein rehellistä itseäni. Tämä ajattelu murtui tanssipedan opintojen aikana. Tajusin, että ei siitä ole hyötyä, jos jokainen vastaa ”hyvällä tavalla”. Sun täytyy pystyä kertomaan, kuka sä itse olet. Ja jos se ei riitä, niin silloin se ei ole sulle oikea paikka. Silloin se ei ole sellainen paikka, jossa voisit toteuttaa itseäsi.”

Uusia näkökulmia

Tanssipedagogiikan perusopinnoissa ei ollut tenttejä, vaan opiskelu koostui pääasiassa teorioista ja erilaisista tehtävistä, kuten liiketehtävistä ja itsensä ilmaisemisesta. Opinnoissa oli myös runsaasti keskustelutehtäviä, joissa sai jakaa omia kokemuksiaan sekä kuulla muiden opiskelijoiden näkemyksiä.

”Yksi itselleni merkittävä osa opintoja oli kokemusten jakaminen. Usein me keskusteltiin yhdessä, että mitä oli tuntenut tai mitä ajatuksia itsellään oli herännyt tietyn harjoituksen aikana. Siinä kuuli muiden ajatuksia ja niihin pystyi sitten samaistumaan. Tai sitten sai yllättyä siitä, että jollain olikin ihan vastakohtainen kokemus kuin itsellään. Kaikki tehtävät olivat todella ajatuksia herättäviä.”

Vilma koki saaneensa opiskeluista myös uudenlaisia näkökulmia omaan tanssimiseensa ja tanssiopettajan työhönsä, kun omaa tanssia osasi sijoittaa paremmin osaksi yhteiskuntaa ja vallitsevaa kulttuuria.

”Tanssipedan opintoja on voinut soveltaa helposti omaan elämään. Kun opinnoissa puhuttiin siitä, miten ympäröivä kulttuuri vaikuttaa omaan opettamiseen sekä omiin ajatuksiin ja itsensä ilmaisuun, niin on oppinut tarkkailemaan itseään ja ympäristöään ihan uusilla silmillä. Opinnoissa porauduttiin tosi syvälle omaan itseen ja havainnointiin, mikä oli todella valaiseva kokemus.”

Myös tanssipedagogiikan opinnoissa opiskeltavat termit ja käsitteet olivat tulleet Vilmalle tutuksi ja niistä oli konkreettista hyötyä pääsykokeissa. Vilma huomasi monien sanojen olevat hänelle jo entuudestaan tuttuja, mikä helpotti tehtävien tekemistä. 

”Oulun valintakokeissa annettiin artikkeli, jonka pohjalta piti kirjoittaa essee ja tehdä ryhmätehtävä. Siinä artikkelissa käytettiin sellaisia sanoja, että ne jotka ei ole ikinä kuullut niitä, niin mietin, että miten ne voi ymmärtää siitä yhtään mitään. Noiden tanssipedan opintojen pohjalta mä sain siitä artikkelista ihan valtavasti irti, tajusin mitä siinä haettiin. Rupesin miettimään, et en olisi kyllä vuosi sitten tiennyt yhtään. Mun olisi pitänyt googlettaa jokainen niistä sanoista ja opetella niiden merkitykset.”

Tulevaisuudessa lisää tanssia

Vilma odottaa nyt valintakokeiden tuloksia ja sitä, saako hän tänä vuonna opiskelupaikan jostain ammattikorkeakoulusta. Vilma sai tänä vuonna jo opiskelupaikan vuoden kestävään tanssiopettajakoulutukseen Ruotsiin, joten jos opiskelupaikkaa ei tänä vuonna vielä tule ammattikorkeakouluista, niin hänellä on mahdollisuus aloittaa syksyllä tanssin opiskelu Ruotsissa.

”Jos en pääse tänä vuonna opiskelemaan, niin lähden sitten vuodeksi Ruotsiin ja haen uudelleen. Haen ehkä sitten myös Ruotsissa jonnekin tai Euroopassa jonnekin. Menen sitten sinne mistä löytyy minulle sopiva paikka. Mutta vaikka pääsisin esim. ammattikorkeakouluun opiskelemaan, niin haluan kyllä niidenkin jälkeen vielä ehkä jatkaa opintoja ja ehkä tulevaisuudessa myös työllistää itseäni. Tuntuu, etten tavallaan tiedä tulevaisuuden itsestäni tarpeeksi, että voisin päättää täysin, että mitä mä teen. Tanssin opettaminen on kuitenkin minulle sellainen juttu, että olen varmaan tulevaisuudessa jossain opettamassa. En vain tiedä vielä missä.”


Seuraava tanssipedagogiikan perusteet -koulutus alkaa syksyllä!

Tanssipedagogiikan perusteet (25 op), 4.9.2021 – 31.5.2022 (Lähiopetus)