Asiantuntijasta esihenkilörooliin siirtyminen on muutos, joka ei tapahdu sormia napauttamalla. Muutos ja roolin haltuun ottaminen vaatii työstämistä. Tarvitaan tekoja, tahtoa ja ymmärrystä. Tilausta on rakentavalla itsekkyydelle.
Riskinä esihenkilöksi siirtymisen osalta on itsensä unohtaminen muiden kustannuksella. Itsensä unohtamisella, itsensä laiminlyömisellä on todennäköisesti ikävät seuraamukset. Itsensä unohtamiseen kun vielä lisää usein esihenkilörooliin siirryttäessä toteutuvan yksin pärjäämisen filosofian, on uupumisen ja kyynistymisen yhtälö valmis.
Mikä siis neuvoksi? Ratkaisu voi löytyä itsekkyydestä. ”Itsekäs” sanana luo usein negatiivisia mielikuvia omaa napaa tuijottavasta itsekeskeisestä, empatiakyvyttömästä henkilöstä. Kun itsekästä liittää edeltämään sanan” rakentava”, herättää se todennäköisesti negatiivisten mielikuvien sijaan kiinnostuksen. Rakentavan itsekkyyden taustalla on ymmärrys siitä, että itsestä tulee pitää huolta paitsi itsensä myös muiden vuoksi. Sanonta ”jotta voi olla hyvä muille, tulee olla hyvä itselleen” on etenkin nykypäivän maailmassa suurta viisautta ja avain hyvinvointiin.
Rakentavasti itsekäs esihenkilö huolehtii esihenkilörooliin siirtyessään, että onnistumisen perusta on kunnossa itsensä ja muiden vuoksi. Hän tiedostaa, että roolin haltuun ottaminen ja siinä onnistuneesti toimiminen edellyttää ihan ensimmäiseksi työskentelyä itsensä kanssa. Jo ennen esihenkilön rooliin hakeutumista tunnistetaan omat motivaatiotekijät roolissa toimimiseen.
On tärkeää, että esihenkilön roolissa toimii henkilö, jolla on aito halu siihen. Tämä on paitsi roolissa toimivan itsensä myös johdettavien, työntekijöiden etu ja myös oikeus. On sanomattakin selvää, että motivaatio vaikuttaa toimintaan roolissa. Motivaation puute, aidon halun puuttuminen toimia roolissa heijastuu esihenkilön kokemana kuormituksena ja koettu kuormitus heijastuu edelleen työntekijöihin tavalla tai toisella. Usein huonon esihenkilötyön taustalla onkin se, että roolissa on henkilö, jolla ei ole aitoa halua ja motivaatiota toimia roolissa. Suuri todennäköisyys on tällöin sille, että esihenkilön tehtävästä tulee kuormittavaa suorittamista.
Esihenkilön onnistumisen reseptissä keskeisenä ainesosana on sitoutuminen jatkuvaan itsensä johtamiseen, johon keskeisenä liittyy itsensä kuunteleminen ja myös avun pyytäminen tarvittaessa. Kun nämä toteutuvat, luo se perustan onnistuneelle esihenkilötyölle.
Hyvä esihenkilö ei ole yksin sinnittelevä työn sankari, joka itsensä uhraten työskentelee tavoitteet saavuttaakseen ja huolehtiakseen henkilöstön hyvinvoinnista. Hyvä esihenkilö on se, joka johtaa itseään myös rajoja kestävästi vetäen ja näin myös työyhteisölle mallia näyttäen.
Eteenpäin sanoi mummo lumessa. Joskus voi myös pysähtyä tai lähteä jopa takaisin päin.
Kirjoittaja Henrietta Aarnikoivu on johtamisen, esihenkilötyön ja asiakaskokemuksen asiantuntija. Hän on valmentanut ja konsultoinut lukuisissa organisaatioissa tavoitteena tavoitteet saavuttava ja hyvinvoiva organisaatio. Hän on luonut organisaatioiden tarpeisiin erilaisia konkreettisia onnistumista tukevia työkaluja, kuten laadukasta esihenkilötyötä tukevan V12-mallin ja työyhteisötaitoja kehittävän Työntekijän K8-mallin.
Henrietta Aarnikoivu on kouluttajana Asiantuntijasta esihenkilöksi -koulutuksessamme. Koulutuksesta saat monipuolisesti työvälineitä ja vinkkejä roolinvaihdoksen johdosta syntyviin eri tilanteisiin. Koulutuspäivän jälkeen pystyt muun muassa huomioimaan työntekijöiden yksilöllisyyden sekä johtaa ja tukea heidän motivaatiotaan paremmin. Saat myös oivalluksia ja työvälineitä siihen, miten asiantuntijatehtävät ja esihenkilörooli yhdistetään kestävästi ja millainen rooli esihenkilöllä on työnantajan edustajana.
