Resilienssi eli muutoskykyisyys on voimavara, jota meissä kaikissa on jo syntyjään. Usein emme kuitenkaan ole siitä tietoisia ennen kuin elämä heittää kohdallemme jonkin arvaamattoman ”kierrepallon”, joka laittaa meidät koetukselle. Kriisi voi koetella myös kokonaista kansakuntaa, kuten juuri nyt korona-viruksen muodossa.
Resilienssin näkökulmasta ei ole mielekästä pohtia, minkälaisia vaikeuksia me kohtaamme, vaan miten me ne kohtaamme. Elämä kyllä koettelee meitä kaikkia ennemmin tai myöhemmin, eikä kukaan meistä ole täysin taipumaton. Voimme kuitenkin vahvistaa kykyämme nousta koettelemusten jälkeen. On tärkeää huomata, että tämä ei tarkoita sitä, etteikö kokemus olisi samalla kivulias tai stressaava, tai että kriisin vaikutukset elämässä kiellettäisiin. Me vain tiedämme, että on tapoja mennä kipeidenkin kokemusten läpi kohti kasvua.
Kun muutat tulkintaasi, muutat toimintaasi
On hyvä ymmärtää, että jo pelkkä tietoisuus siitä, että kärsimys ja kasvu, tai henkinen kipu ja kehitys, voivat tapahtua käsi kädessä, ruokkii kasvua ja tekee siitä todennäköisempää. Tälle mahdollisuudelle kannattaa siis olla avoinna.
Oman suhtautumisen muuttaminen on muutoskykyisyyden ytimessä, ja se on jotain, mitä me voimme harjoitella. Me emme voi aina vaikuttaa siihen, mitä meille tai meidän ympärillämme tapahtuu, mutta voimme itse antaa tapahtuneelle merkityksen ja löytää siitä jotakin arvokasta. Jos olemme valmiita haastamaan ajattelutapaamme, johtaa se uudenlaisiin seurauksiin niin tunnetasolla kuin toiminnassakin. Oman asenteen ja ajattelun vapaus on jotain, mitä ihmiseltä ei voida koskaan viedä pois. Vaikka sinulla on ehkä ollut vähän tai ei ollenkaan vaikutusvaltaa siihen, mitä sinulle on tapahtunut, voit silti tehdä valintoja tästä hetkestä eteenpäin. Ei ole niinkään tärkeää miettiä, mitä tapahtui, vaan mitä tapahtuu seuraavaksi.
Meillä ihmisillä on luontainen taipumus kasvuun ja olemme yleensä motivoituneita käyttämään potentiaalimme. Vaikeudet ovat omiaan rikkomaan niitä uskomuksia, mihin identiteettimme perustuu. Kriisin aiheuttama stressi onkin merkki siitä, että meidän tulee prosessoida näitä uusia, kriisin tuottamia havaintoja kognitiivisella tasolla, jolloin stressi voi toimia katalyyttina kasvulle.
Tästä voidaan käyttää särkyneen vaasin metaforaa. Jos vaasi menee rikki, voit toki kerätä palaset ja liimata ne takaisin yhteen. Vaasi saattaa näyttää ehjältä, mutta tosiasiassa se on hauraampi ja voi särkyä helpommin uudelleen tai se voi vuotaa jostain. Voit myös kerätä palaset ja tehdä niistä jotain kokonaan uutta, vaikka kauniin mosaiikin. Jotain uutta on syntynyt vanhasta, jotain mikä on uniikkia ja arvokasta omana itsenään. Se voi näyttää erilaiselta, mutta on lopulta vahvempaa tekoa sen myötä, että olet hyväksynyt ja tehnyt töitä tämän uuden todellisuuden kanssa.
Tunnetaidot ovat resilientin yksilön ja yhteisön ydintaitoja
Kun olet kriisin keskellä, muista antaa vaikeillekin tunteille aikaa, sillä ne ovat vain luonnollinen seuraus vaikeasta tilanteesta. Vaikeat tunteet eivät ole merkki heikkoudesta tai huonommuudesta, vaan ne yksinkertaisesti viestivät siitä, että olet inhimillinen tunteva ihminen, ja että sinun on tärkeää pitää itsestäsi huolta. Kriisillä ja siihen liittyvällä kivulla on oma tahtinsa, eikä koko ajan ole syytä pinnistellä positiivisuuteen. Anna siis itsellesi aikaa ja ole itseäsi kohtaan ystävällinen.
Resilienssi on kykyä, mitä voimme oppia ja kehittää läpi elämän. Tutkija Ann Masten kutsuukin resilienssiä ”tavalliseksi taikuudeksi”, koska se kumpuaa aivan tavallisista asioista, kuten läheisistä ihmissuhteista. Eristäytymisen aikana olisikin tärkeää muistaa, että vaikka emme ole fyysisesti läheisissä kanssakäymisissä toistemme kanssa ja teemme esimerkiksi paljon töitä etänä, ei ihmisen perustarve tuntea yhteenkuuluvuutta toisiin ole kadonnut mihinkään. Tärkein neuvo tähän hetkeen on ”älä jää yksin”. Se on asia, mitä yksin pärjäämistä korostavan suomalaisen kulttuurin kasvatin on nyt syytä muistaa.
Kaikki tosin tiedämme, kuinka vaikeaa avun pyytäminen voi toisinaan olla. Apua pyytäessään ihminen on usein hyvin haavoittuvainen. Kiinalaisen sananlaskun mukaan kriisi antaa hyveelle mahdollisuuden. Apua pyytäessäsi annat toiselle mahdollisuuden olla hyödyllinen. Siksi on tärkeää muistaa, että resilienssi ei ole vain omaan napaan tuijottamista, vaan yhteisöllisyys on yksi keskeinen resilienssin voimavara. Voit vahvistaa niin omaa kuin yhteisösikin muutoskykyä vahvistamalla sosiaalisia suhteita. Etäältäkin voimme kurottaa toisiamme kohti ja osoittaa, että välitämme. Älä siis myöskään jätä ketään yksin. Sillä harva meistä selviää kriisistä yksin.
Ulrika Björkstam on ratkaisukeskeinen valmentaja ja Suomen ensimmäinen CReC-sertifioitu resilienssivalmentaja. www.goodco.fi
Ulrika piti Turun kesäyliopistolla toukokuussa etäluennon Muutoskykyisyys eli resilienssi mielen voimavarana 26.5. klo 17-20
Katso myös Ulrikan TED talk (TEDxTurku).
