Aika harvassa ovat viime aikoina olleet puheet tai ajankohtaiset kirjoitukset, joissa ei olisi mainittu erästä virusta ja sen aiheuttamia ongelmia. Seurantalukuja, analyysejä, ennusteita ja arvioita on kuultu ja luettu kyllästymiseen ja jopa ahdistumiseen asti. Eri mediat tarjoavat tietoa ja onkin helppo olla valveutunut ja asioista perillä. Toisaalta väärääkin tietoa on tarjolla runsaasti, puhumattakaan somessa esiin tulevista ”asiantuntijoiden” mielipiteistä. Kaikkein tärkeintä on kuitenkin pitää mielessä, miten välttää tartuntaa ja estää viruksen leviämistä. Muuten voi olla hyvä ainakin välillä irrottautua kaikesta informaatiotulvasta.
Mutta millaisia ajatuksia itse syötän aivoilleni ja mielelleni? Miten paljon ajatukseni askartelevat viruksen aiheuttamien vaikutusten ympärillä? Entä miten paljon käytän aikaa työssä ja vapaa-ajalla keskustelemalla niistä vaikutuksista, erityisesti kielteisistä?
Tosiasioita ei tietenkään tarvitse eikä pidä kieltää. Virus on aiheuttanut paljon huolta ja vaivaa, mutta muistan itsekin sanoneeni, että onhan tästä ollut jotain hyviäkin seurauksia. Silti pääpaino puheissa ja ajatuksissa on useimmiten ollut haasteissa ja ongelmissa.
Kun kertasin kesäyliopiston johtokunnan kokouksessa vuoden tapahtumia, totesin, että vuosi on ollut lähinnä selviämistä ja loputonta asioiden säätämistä. Uuden kehittämiselle ei ole jäänyt aikaa eikä voimavaroja. Seuraavassa puheenvuorossa johtokunnan jäsen muistutti, että lyhyessä ajassa on siirrytty etäopetukseen, otettu käyttöön uusia ohjelmia ja oppimisalusta, opastettu ja ohjattu niin kouluttajia kuin asiakkaita niiden käyttöön, toteutettu opetusta ns. hybridimallilla ja etätyöskentelyn aikana sisäisessä viestinnässä siirrytty sähköiselle alustalle. Ja onhan tässä vuoden aikana kesäyliopistolle saatu laatujärjestelmän sertifikaatti ja kehitetty ja julkaistu uudet nettisivut.
Tämä puheenvuoro herätti ja auttoi taas näkemään tilanteen myönteisiä puolia. Emme aina huomaa sitä hyvää, mitä edessämme tapahtuu, kun tuijotamme sitä, minkä toivoisimme olevan toisin.
Niin, olisikohan tuossa sentään kylliksi tämän vuoden osalle?
Tervetuloa vuosi 2021 – ja kaikki se, mitä mukanasi tuot!
Kirjoittajana Turun kesäyliopiston rehtori Tuula Aamurusko
