Tässä blogitekstissä psykoterapeutti Clara Wickström kertoo omasta koulutuspolustaan sekä siitä, miten psykofyysinen psykoterapia tuli Suomeen.
Kun olin abiturientti, äitini kysyi minulta, mitä haluaisin tulevaisuudessa opiskella. Koska en ollut istuvaa sorttia, hän ehdotti lääkintävoimistelijakoulutusta ja niinpä lähdin sille tielle ja valmistuin vuonna 1968. Myöhemmin vanha lääkintävoimistelijan ammattinimike vaihtui fysioterapeutiksi.
Valmistuttuani sain työpaikan TYKSin neurologiselta kuntoutusosastolta. Olin kiinnostunut työstäni, mutta valitettavasti olin siihen aikaan ainoa ammattini edustaja sillä osastolla. Potilaita oli paljon enkä saanut sitä tukea ja opastusta, jota noviisina olisin tarvinnut. Kun potilaita kotiutettiin, tarvittiin fysioterapeutteja, jotka hoitivat heitä vielä kotona. Siirryinkin kotikuntoutuksen pariin. Pystyin siinä vaikuttamaan oman työaikani järjestämiseen ja minun oli mahdollista lähteä opiskelemaan psykologiaa työni ohella, mistä olin jo pitkään ollut kiinnostunut.
Kohti psykoterapiakoulutusta
En tiedä tarkkaan, milloin minulle syntyi visio yhdistää kehollisuus ja ymmärrys mielen vaikutuksesta. Hain kuitenkin Åbo Akademin järjestämään psykoterapiakoulutukseen. Ei ollut tavallista, että minun ammattinimikkeelläni olisi voinut opiskella psykoterapeutiksi, enkä minäkään saanut opiskelijapaikkaa. Sen sijaan minulle ehdotettiin, että hakeutuisin omaan terapiaan ja sillä tavoin voisin saada opiskelupaikan myöhemmin. Osallistuin kolmen vuoden mittaiseen ryhmäterapiaan, jonka jälkeen anoin seuraavaan psykodynaamisesti orientoituneeseen psykoterapiakoulutukseen. Ilmeisesti myös suoritetut psykologian opintopisteet vaikuttivat siihen, että pääsin opiskelemaan psykoterapeutiksi.
Opiskelun aikana visio kehokeskeisestä psykoterapiasta vahvistui. Hain lisäopintoihin Ruotsiin, jossa minulla oli vaihtoehtona jungilainen suuntaus tai dynaaminen suuntaus. Koska olin psykodynaamisen koulutuksen saanut, valintani oli PhD George Downingin koulutussuuntaus. Koulutus oli kallis ja opiskelu taloudellisesti raskasta, mutta into korvasi taloudellisia menetyksiä! Onneksi siskoni asui lähellä Tukholmaa ja sain asua hänen luonaan.
Koulutus oli vuoden mittainen peruskoulutus ja sen jälkeen suoritin kolme vuotta kestävät syventävät opinnot. Koulutukset koostuivat lähitapaamisista, pienryhmätyöskentelyistä ja omasta terapiasta ja työnohjauksesta, sekä itsenäisestä opiskelusta. Näiden vuosien aikana koin syviä oivalluksen hetkiä. Ne olivat kipeitä mutta vapauttavia. Minulle avautui tämän menetelmän vahvuudet. Valmistuin koulutuksesta nimikkeellä Kroppsorienterad psykoterapeut vuonna 1998. Aloin vakavasti harkita ja suunnitella Downingin menetelmän tuomista Suomeen.
Osallistuin myös liikuntaterapeutti Maila Sepän kehittämään hengityskouluun, jossa opiskeli minulle entuudestaan tuttuja fysioterapeutteja. Muistan erään harjoituksen, jossa sain valita oman tulevaisuuden toiveen tai vision ja samalla koko ryhmä tuki minua selästä. Se oli vahva fyysinen kokemus ja ajattelin silloin, että tästä on hyvä ponnistaa eteenpäin visioni puolesta: kehoterapiakoulutusta tulee tuottaa Suomeen! Ryhmän tuki oli uskomattoman tärkeä vision toteuttamisessa. Olen vieläkin kiitollinen kokemastani tuesta!
Psykofyysinen psykoterapia ry ja Basics-koulutukset
Olin järjestänyt kehoterapiasta muutaman irrallisen seminaarin ulkomaalaisten ohjaajien kanssa hyvällä menestyksellä. Maila Seppä oli jo pohjustanut kiinnostusta kehollisuuteen hengityskoulujensa kautta – eikä vain minulle, vaan monelle muulle hoitoalan ammattilaiselle. Tammikuussa 2004 perustimme Suomen psykofyysisen psykoterapian yhdistys ry:n. Perustavassa kokouksessa oli yli 20 henkilöä. Nykyään yhdistyksen nimi on Psykofyysinen psykoterapia ry. Ensimmäiset 10 vuotta toimin yhdistyksen puheenjohtajana.
George Downing oli yhdistyksemme ensimmäinen lyhytseminaarin ohjaaja vuonna 2004. Hän herätti osallistujissa kiinnostuksen, mutta kiireittensä takia hänellä ei ollut mahdollisuutta järjestää kokonaista koulutusta, jossa itse opettaisi. Hän kutsui kouluttajaksi psykoterapeutti Cecilia Waldekranzin. Cecilia oli Ruotsista muuttanut Roomaan. Siellä hän oli seurannut Georgen opetusta epävirallisena kielenkääntäjänä.
Vuonna 2005 alkoi ensimmäinen Basics-koulutus Suomessa yhteistyössä Ammattikorkeakoulu Arcadan kanssa Helsingissä ja vuonna 2006 aloitettiin yhteistyö Turun kesäyliopiston kanssa.
Sen jälkeen Basic koulutuksia järjestettiin vuosittain. Oli ilo huomata, että sana kiersi ja hakijoita oli aina vain enemmän. Ensimmäiset kurssit olivat ruotsin kielellä. Kolmas oli jo englanniksi. Mahtava yhteistyö Arcadan ja Turun kesäyliopiston kanssa mahdollisti opinto-ohjelman luomisen.
Opinto-ohjelman ensimmäinen vaihe on Basics in Psychophysical Psychotherapy eli Psykofyysisen psykoterapian perusteet. Perusteet-koulutuksen jälkeen voi hakeutua Psychophysical Psychotherapy Advanced Education eli Psykofyysisen psykoterapian syventävään koulutukseen, joka on kolmivuotinen ja suunnattu vain psykoterapeuteille jatko-opinnoiksi. Vuonna 2011 alettiin kouluttaa myös psykofyysiseen psykoterapiaan perehtyneitä työnohjaajia.
Psykofyysisen psykoterapian kehittyminen Suomessa
Koulutusten myötä Suomeen kehittyi taitavia ja kiinnostuneita psykofyysisen psykoterapian osaajia. Tuli ajankohtaiseksi pohtia kotimaisten psykofyysisen psykoterapian opettajien kouluttamista. Se oli menestys, jolle kiitokset Turun kesäyliopiston yhteistyölle. Se myös mahdollisti muiden kesäyliopistojen mukaantulon koulutusten järjestämiseen. George Downing oli yllättynyt koulutusten menestyksestä Suomessa. Innostuneena hän löysi itselleen aikaa, jotta saattoi itse kouluttaa suomalaisia psykofyysisen psykoterapian opettajia. Downingin opettajakoulutuksen suorittaneita on nyt jo kahdeksan ja he opettavat perusteita ympäri Suomea. Kiinnostusta riittää, ja nykyään vuodessa pyörii 3–6 perusteet-tason koulutusta. Syventävän tason kouluttajia on neljä. Tänä vuonna on alkamassa seuraava syventävän tason opettajakoulutus, jossa viimeksi valmistuneet neljä perusteet-tason kouluttajaa saavat syventävän koulutuksen opettajapätevyyden. Jälkikasvu on taattu!
On ollut ilo seurata mahtavaa kehitystä koulutusten myötä. Tuntuu, että olimme silloin vuonna 2004 ajastamme edellä. Nykyään kaikkialla, eri psykoterapiakoulutuksissa painotetaan kehollisuuden huomioonottamista. On kuitenkin hyvä tietää Downingin menetelmän oivalluksesta. George kutsuu sitä termillä ”Bodyorganizing”. Kehomme on jatkuvassa liikkeessä organisoimassa asentoa ja liikettä sopiviksi vastaamaan oloamme ja ilmentämään tunteitamme, olosuhteiden vaatimusten mukaan. Olemuksemme reagoi jatkuvasti vuorovaikutukseen ympäristön kanssa. Kehomme on liikkeessä ja ilmentää esimerkiksi stressiämme, myös ollessamme yksin. Tietoisuuden kasvattaminen omista ajatuksista, tunteista ja kehon liikkeistä auttaa meitä syventämään itsetuntoamme, säätelemään tunnetilojamme ja voimavarojamme. Psykofyysinen psykoterapia laajentaa ymmärtämystämme lukea toisen ihmisen tunnetilaa ja ymmärrys toisten tunteista vaikuttaa myönteisesti ihmissuhteisiin.
Mitä olen oppinut psykofyysisestä psykoterapiasta?
Mitä olen itse oppinut psykofyysisestä psykoterapiasta? Valtavan paljon, mutta kiteytettynä voisin sanoa: Kehotietoisuus on avain itsetuntoon, joka vahvistaa hallittavuuden ja turvallisuuden tunteen. Sisäinen turva avaa tien luovaan, antoisaan ja siedettävään elämään, matkaan, jossa kohtaamiset rikastuttavat, kuitenkin niin että on se sisäinen turva myös luoda itselleen tarvittavat rajat.
Kun et ole riippuvainen siitä, mitä kerran olit, vaan sinulla on lupa myötäillä ja myötäelää. Huomaat, että elämä on paljon enemmän kuin sinä.
Tutustu ajankohtaisiin sosiaali-, terveys- ja kasvatusalan koulutuksiin sekä koko koulutustarjontaan.
