Puhujat

Hasse Karlsson

MA, MD, PhD, Professor of Integrative Neuroscience and Psychiatry, University of Turku. Chief Physician, Hospital District of Southwest Finland, Department of Psychiatry.

Hasse Karlsson on lääketieteen tohtori ja filosofian maisteri sekä psykiatrian erikoislääkäri. Hän on Turun yliopiston Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian emeritusprofessori ja VARHAn psykiatrian ylilääkäri. Hän on psykoterapeutti ja hänellä on kolme eri psykoterapiakoulutusta. Hän on FinnBrain syntymäkohorttitutkimuksen toinen perustaja. Lisäksi hän toimii Kansallisen neurokeskuksen johtokunnan puheenjohtajana.

Hänen keskeinen tutkimuskohteena on psyyken ja ruumiin vuorovaikutus eri sairauksissa ja terveyden ylläpitämisessä.

Virpi-Liisa Kykyri

Psykologian apulaisprofessori, PsT, kliinisen psykologian, erityisesti vuorovaikutuksen tutkimuksen dosentti, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi

Toimin psykologian apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston Psykologian laitoksessa. Elämäntehtäväni on edistää hyvää vuorovaikutusta tutkimuksen, opetuksen ja interventioiden keinoin. Tuleville psykologeille opetan haastattelu-, vuorovaikutus- ja konsultaatiotaitoja.
Vuorovaikutuksen tutkijana minua inspiroi ihmisten välisen yhteyden syntymisen kauneus. Tutkin yhteyden rakentumiseen liittyviä kehollisen aktivoitumisen ja synkronoitumisen prosesseja psykoterapeuttisissa ja psykologisissa interventioissa.

Johdan Relationaalinen mieli- ja PhinGAIN-tutkimusryhmiä, Embodied Eureka-tutkijakollegiumia, sekä toimin kansainvälisen Work Addiction- hankkeen Suomen tutkimusryhmän johtajana. Tutkimusryhmäni kanssa käytämme vuorovaikutuksen eri kanavista, hermoston toiminnan mittauksista ja vuorovaikutuskokemuksesta saatua tietoa yhdistävää monimenetelmäistä tutkimusotetta. Tarkastelun kohteena ovat lähi- ja etätapaamiset.
Aiemmin olen työskennellyt yliopistonlehtorina Jyväskylän ja Tampereen yliopistoissa, johtavana psykologina ja kliinisenä psykologina erikoissairaanhoidossa lastenpsykiatrian, yleissairaalapsykiatrian, akuuttipsykiatrian ja aikuispsykiatrisen avohoidon erikoisaloilla sekä mielenterveys- ja päihdepalveluiden kehittämistyössä, täydennyskoulutuksen koulutuspäällikkönä, koulupsykologina ja henkilöstöpsykologina kaupunkiorganisaatiossa.
Kutsuluennossani teen katsauksen psykoterapiatutkimuksen ajankohtaisiin teemoihin ja haasteisiin erityisesti ruumiillisuuden tutkimuksen käytäntöjen ja menetelmien näkökulmasta. Esimerkiksi terapeuttisen yhteistyösuhteen laadun on jo pitkään tiedetty olevan keskeinen avaintekijä terapian onnistumiselle, mutta miten allianssi käytännössä “tehdään” ja miten vuorovaikutuksen sanattomat ja keholliset ilmiöt siihen osallistuvat? Tarkastelen luennossani myös videovälitteisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä ja siihen liittyvää tutkimusta. Mikä muuttuu ja miten, kun vuorovaikutus tapahtuu etäyhteydellä?

Kehollisesta olemisesta ja toiminnasta mentalisaatioon ja jaettuun kokemukseen – Semioottinen näkökulma ihmisen(ä) olemiseen ja kanssakäymiseen

Timo Latomaa

Psykologi (PsM), kasvatuspsykologi (FT), kasvatustieteilijä (KL), kulttuuriantropologi (FM)

Olen tieteenfilosofiasta ja semiotiikasta kiinnostunut kliininen psykologi, pedagogi ja kulttuurintutkija. Olen kiinnostunut ihmistieteiden, so. psykologiatieteiden ja sosiaali-/ kulttuuritieteiden normatiivis-analyyttisestä tieteenteoriasta. Olen kiinnostunut ihmisen kehityksestä, erityisesti kasvusta ja kasvun häiriöistä. Olen kirjoittanut pedagogisesta teoriasta psykologisesta näkökulmasta, mukaan lukien psykoterapian ja ohjauksen metateoria.

Tarkastelen esityksessäni aluksi semiotiikan näkökulmasta kehollisuutta, mielellisyyttä, sosiaalista ja henkistä ja miten ne ”kietoutuvat toisiinsa” ihmisenä olemisessa ja ihmisen tilanteessa. Tarkastelu etenee ontologisesta tarkastelusta sen tietoteoreettisiin seuraamuksiin ihmisen ja kanssakäymisen ymmärtämisessä. Tämä valmistelee esitykseni praktista osaa, jossa tarkastelen ihmisen kehitystä, erityisesti kasvua ja kasvun häiriöitä, psykosemioottisesti ja sivistysteoreettisesti ja pedagogista toimintaa ja pedagogista suhdetta. Esimerkkinä käytän psykoterapiaa ja terapeuttista suhdetta.

Toiminnallinen mieli – Keho merkitysten luojana psykoterapiassa

Marko Punkanen

FT, traumapsykoterapeutti VET, certified sensorimotor psychotherapist®, SPI trainer, musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti

Marko Punkanen on filosofian tohtori, sosiaalikasvattaja, musiikkiterapeutti, tanssi- ja liiketerapeutti, traumapsykoterapeutti VET, kouluttaja ja freelancer muusikko. Hän on tehnyt terapiatyötä erilaisten asiakkaiden kanssa 25 vuotta. Viimeiset yhdeksän vuotta hän on toiminut psykoterapeuttien kouluttajana. Terapiatyössään Marko on erikoistunut traumojen hoitoon ja niistä johtuviin erilaisiin kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmiin, tunne-elämän vaikeuksiin sekä riippuvuusongelmiin. Erityisesti hän on perehtynyt kompleksisten traumojen ja kiintymyssuhdetraumojen hoitoon, traumojen kehollisiin oireisiin sekä kehon käyttöön traumojen hoidossa ja psykoterapiassa laajemminkin.

Ihminen on sensomotorinen olento. Keholliset kokemukset luovat perustan käsitykselle itsestämme ja ympäristöstämme. Käsitteet ja abstrakti ajattelu rakentuvat kehollisten kokemustemme varaan ja ovat sidoksissa kehollisuuden antamiin mahdollisuuksiin. Myös tapa, jolla hahmotamme maailmaa, on sidoksissa kehollisuutemme: kosketamme, kurkotamme, suuntaamme katseemme, ja aktivoimme aistimme tilanteen mukaan. Käsitteet, ajattelumme työkalut, perustuvat siis konkreettisiin kokemuksiin ja syntyvät suurelta osin kehollisten, sensomotoristen prosessien tuloksina. Tämä kaikki antaa vahvan teoreettisen ja käytännöllisen perustelun kehollisuuden ja toiminnallisuuden mukaan ottamiselle ja merkitykselle osana psykoterapiaa.

Mimmu Rankanen

Professori, TaT, kognitiivis-analyyttinen kouluttajapsykoterapeutti, kuvataidepsykoterapeutti

Olen kognitiivis-analyyttinen kouluttajapsykoterapeutti ja kuvataidepsykoterapeutti. Toimin professorina Oslo Metropolitan Universityssä, jossa vastaan kuvataideterapian maisteriohjelmasta ja kehittelen yhdessä farmasian ja biolääketieteellisen teknologian kolleegoiden kanssa poikkitieteellistä tutkimusta, jossa pyritään selvittämään erilaisten kuvataideterapian työskentelymateriaalien ja menetelmien terapeuttisia mekansimeja ja vaikutuksia kivun kokemuksiin sekä mitattaviin kehollisiin vasteisiin. Toimin myös European Federation of Art Therapy:n (EFAT) tutkimuskomitean puheenjohtajana. Lisäksi koulutan jonkin verran myös Suomessa Eino Roihan ryhmätaideterapian koulutuksessa sekä eri psykoterapeuttikoulutuksissa ja teen kliinistä työtä sekä työnohjausta omalla vastaanotollani Helsingissä. Työssäni pyrin joustavasti yhdistämään kognitiivis-analyyttistä jäsentelyä sekä ajatuksia mielen dialogisuudesta kuvalliskeholliseen työskentelyyn ja reflektointiin.

Minua on jo pitkään kiinnostanut ymmärtää paremmin sekä käytännön että teorian tasolla, kuinka asiakkaat kokevat kuvallisen työskentelyn ja kehollisuuden vaikuttavan psykoterapeuttiseen muutosprosessiin sekä terapiasuhteeseen. Millaisia erityisiä terapiaprosessia edesauttavia tai hankaloittavia kokemuksia kuvien kehollinen ja materiaalinen työstäminen voi tuoda terapiasuhteeseen? Millaisia edellytyksiä vaaditaan, jotta syntyneiden kuvien tarkastelu yhdessä voi edesauttaa kehollisten ja tunnekokemusten tunnistamista sekä sanoittamista? Kuinka parhaiten mahdollistaa merkitysten rikastuminen ja muuttuminen niin suhteessa kuvallisten materiaalien keholliseen käsittelyyn ja aistimuksiin kuin kuvia etäämmältä havainnoidessa?

Hilkka-Liisa Vuori

Musiikin tohtori (kirkkomusiikki), musiikin maisteri (musiikkikasvatus), tutkija tohtori

Vuori tutkii, opettaa ja esittää keskiaikaisia liturgisia lauluja eli gregoriaanisia lauluja. Vuori tutkii käsikirjoituksia Kansalliskirjastossa Suomen Akatemian tukemassa hankkeessa (2022-2026), opettaa Sibelius-Akatemiassa ja mm. Kallion seurakunnassa sekä laulaa duossa Vox Silentii (15 cd-levyä vuodesta 1992).

Gregoriaanisessa laulussa ihmisen keho on soitin, joka soi vuorovaikutuksessa muiden laulajien ja keskiaikaisen kirkkotilan kanssa. Äänen ja kehon yhteydestä Vuori on kehittänyt rentoutumismenetelmän, Synnytyslaulun, eli rentouttavan äänenkäytön synnytyksessä, jossa nainen omaa ääntään käyttäen auttaa itseään rentoutumisessa ja aukeamisessa – antautumisessa. Parhaillaan Vuori myös työskentelee kollegansa Johanna Korhosen kanssa Uudenmaan liiton tukemassa hankkeessa, jossa kehitetään ja käytännössä viedään läsnäolevaa, “käsi-kädessä” -laulamista muistiyksiköihin yhdessä musiikin ja hoiva-alan opiskelijoiden kanssa.

Työpajassa keskitymme Hoitavaan ääneen: lepoon äänessä ja kehossa, mielessä ja sielussa. Ääni omassa kehossa ja soivassa tilassa on mietiskelevää ja kuuntelevaa vuorovaikutusta. Kehon resonaatiota etsitään laulamalla helliä vokaaliääniä ja soivia konsonantteja. Keho on soitin, jota lempeästi viritellään eri korkuisilla äänillä. Työpajaan osallistuminen ei edellytä ns. laulutaitoja tai nuotinlukutaitoja. Oma ääni riittää.