Puhujat

Hasse Karlsson

MA, MD, PhD, Professor of Integrative Neuroscience and Psychiatry, University of Turku. Chief Physician, Hospital District of Southwest Finland, Department of Psychiatry.

Hasse Karlsson on lääketieteen tohtori ja filosofian maisteri sekä psykiatrian erikoislääkäri. Hän on Turun yliopiston Integratiivisen neurotieteen ja psykiatrian emeritusprofessori ja VARHAn psykiatrian ylilääkäri. Hän on psykoterapeutti ja hänellä on kolme eri psykoterapiakoulutusta. Hän on FinnBrain syntymäkohorttitutkimuksen toinen perustaja. Lisäksi hän toimii Kansallisen neurokeskuksen johtokunnan puheenjohtajana.

Hänen keskeinen tutkimuskohteena on psyyken ja ruumiin vuorovaikutus eri sairauksissa ja terveyden ylläpitämisessä.

Terapeuttinen vuorovaikutus on kehollista ja kokonaisvaltaista – kuinka tutkimuksen keinoin voidaan tavoittaa yhteyden rakentumiseen liittyviä ruumiillisia prosesseja ja yksilöllisiä kokemuksia? 

Virpi-Liisa Kykyri  

Apulaisprofessori, PsT, kliinisen psykologian, erityisesti vuorovaikutuksen tutkimuksen dosentti, työn ja organisaatioiden erikoispsykologi 

Virpi-Liisa Kykyri toimii psykologian apulaisprofessorina Jyväskylän yliopiston Psykologian laitoksessa. Hän on myös PSYKONET-yliopistoverkoston puheenjohtaja. 

Elämäntehtävänään Kykyri pyrkii edistämään hyvää vuorovaikutusta tutkimuksen, opetuksen ja interventioiden keinoin. Tuleville psykologeille hän opettaa haastattelu-, vuorovaikutus- ja konsultaatiotaitoja.  Kykyri tutkii yhteyden rakentumiseen liittyviä kehollisen aktivoitumisen ja synkronoitumisen prosesseja psykoterapeuttisissa ja psykologisissa interventioissa. Kykyri tutkii sekä lähi- että etätapaamisia. Hän käyttää multimodaalista, tietoa vuorovaikutuksen eri kanavista ja hermoston toiminnan mittauksista yksilöllisiin kokemuksiin yhdistävää tutkimusotetta. Vuorovaikutuksen tutkijana Kykyriä inspiroi ihmisten välisen yhteyden syntymisen kauneus.

Kykyrin kutsuluennossa tehdään katsaus psykoterapiatutkimuksen ajankohtaisiin kysymyksiin erityisesti vuorovaikutuksen ja ruumiillisuuden tutkimuksen näkökulmista. Esimerkiksi terapeuttisen yhteistyösuhteen laadun on jo pitkään tiedetty olevan keskeinen avaintekijä terapian onnistumiselle, mutta miten allianssi käytännössä “tehdään”? Miten ja mitkä vuorovaikutuksen sanattomat ja keholliset ilmiöt siihen osallistuvat, ja kuinka niitä voi tutkimuksen keinoin tavoittaa? Luennossa tarkastellaan myös videovälitteisen vuorovaikutuksen erityispiirteitä ja siihen liittyvää tutkimusta. Mikä muuttuu ja miten, kun vuorovaikutus toteutuu etäyhteydellä? 

Kehollisesta olemisesta ja toiminnasta mentalisaatioon ja jaettuun kokemukseen – Semioottinen näkökulma ihmisen(ä) olemiseen ja kanssakäymiseen

Timo Latomaa

Psykologi (PsM), kasvatuspsykologi (FT), kasvatustieteilijä (KL), kulttuuriantropologi (FM)

Timo Latomaa on tieteenfilosofiasta ja semiotiikasta kiinnostunut kliininen psykologi, pedagogi ja kulttuurintutkija. Hän on kiinnostunut ihmistieteiden, so. psykologiatieteiden ja sosiaali-/ kulttuuritieteiden normatiivis-analyyttisestä tieteenteoriasta. Kiinnostuksen kohteena on myös ihmisen kehitys, erityisesti kasvu ja kasvun häiriöt. Latomaa on kirjoittanut pedagogisesta teoriasta psykologisesta näkökulmasta, mukaan lukien psykoterapian ja ohjauksen metateoria.

Latomaa tarkastelee esityksessään aluksi semiotiikan näkökulmasta kehollisuutta, mielellisyyttä, sosiaalista ja henkistä ja miten ne ”kietoutuvat toisiinsa” ihmisenä olemisessa ja ihmisen tilanteessa. Tarkastelu etenee ontologisesta tarkastelusta sen tietoteoreettisiin seuraamuksiin ihmisen ja kanssakäymisen ymmärtämisessä. Tämä valmistelee esityksen praktista osaa, jossa hän tarkastee ihmisen kehitystä, erityisesti kasvua ja kasvun häiriöitä, psykosemioottisesti ja sivistysteoreettisesti ja pedagogista toimintaa ja pedagogista suhdetta. Esimerkkinä Latomaa käyttää psykoterapiaa ja terapeuttista suhdetta.

Toiminnallinen mieli – Keho merkitysten luojana psykoterapiassa

Marko Punkanen

FT, traumapsykoterapeutti VET, certified sensorimotor psychotherapist®, SPI trainer, musiikkiterapeutti, tanssi-liiketerapeutti

Marko Punkanen on filosofian tohtori, sosiaalikasvattaja, musiikkiterapeutti, tanssi- ja liiketerapeutti, traumapsykoterapeutti VET, kouluttaja ja freelancer muusikko. Hän on tehnyt terapiatyötä erilaisten asiakkaiden kanssa 25 vuotta. Viimeiset yhdeksän vuotta hän on toiminut psykoterapeuttien kouluttajana. Terapiatyössään Marko on erikoistunut traumojen hoitoon ja niistä johtuviin erilaisiin kommunikaatio- ja vuorovaikutusongelmiin, tunne-elämän vaikeuksiin sekä riippuvuusongelmiin. Erityisesti hän on perehtynyt kompleksisten traumojen ja kiintymyssuhdetraumojen hoitoon, traumojen kehollisiin oireisiin sekä kehon käyttöön traumojen hoidossa ja psykoterapiassa laajemminkin.

Ihminen on sensomotorinen olento. Keholliset kokemukset luovat perustan käsitykselle itsestämme ja ympäristöstämme. Käsitteet ja abstrakti ajattelu rakentuvat kehollisten kokemustemme varaan ja ovat sidoksissa kehollisuuden antamiin mahdollisuuksiin. Myös tapa, jolla hahmotamme maailmaa, on sidoksissa kehollisuutemme: kosketamme, kurkotamme, suuntaamme katseemme, ja aktivoimme aistimme tilanteen mukaan. Käsitteet, ajattelumme työkalut, perustuvat siis konkreettisiin kokemuksiin ja syntyvät suurelta osin kehollisten, sensomotoristen prosessien tuloksina. Tämä kaikki antaa vahvan teoreettisen ja käytännöllisen perustelun kehollisuuden ja toiminnallisuuden mukaan ottamiselle ja merkitykselle osana psykoterapiaa.

Kehomielen kuvat – kuvallisen työskentelyn ja kuvien tarkastelun prosessi terapeuttisessa vuorovaikutuksessa

Mimmu Rankanen

Professori, TaT, kognitiivis-analyyttinen kouluttajapsykoterapeutti, kuvataidepsykoterapeutti

Mimmu Rankanen on kognitiivis-analyyttinen kouluttajapsykoterapeutti ja kuvataidepsykoterapeutti. Hän toimii professorina Oslo Metropolitan Universityssä, jossa hän vastaa pohjoismaiden ensimmäisestä kuvataideterapian maisteriohjelmasta ja kehittää poikkitieteellistä tutkimusta yhteistyössä farmasian ja biolääketieteellisen teknologian kollegoiden kanssa. Meneillään olevassa tutkimusprojektissa pyritään selvittämään erilaisten kuvataideterapian työskentelymateriaalien ja menetelmien terapeuttisia mekanismeja ja vaikutuksia kivun kokemuksiin sekä mitattaviin kehollisiin vasteisiin. Rankanen toimii myös European Federation of Art Therapy:n (EFAT) tutkimuskomitean puheenjohtajana. Suomessa hän toimii toisena pääkouluttajana syksyllä 2025 Jyväskylän yliopistossa alkavassa uudessa psykodynaamisen kuvataidepsykoterapian koulutuksessa ja kouluttaa jonkin verran myös Roiha-instituutin ryhmätaideterapian koulutuksessa sekä eri psykoterapeuttikoulutuksissa. Tutkimus- ja koulutustöidensä lisäksi Rankanen tekee kliinistä työtä sekä työnohjausta omalla vastaanotollaan Helsingissä yhdistäen kognitiivis-analyyttistä jäsentelyä sekä ajatuksia mielen dialogisuudesta kuvalliskeholliseen työskentelyyn ja reflektointiin.

Rankasen kutsutyöpaja pyrkii avaamaan sekä teorian että käytännön tasolla näkökulmia siihen, kuinka kuvallinen työskentely ja kehollisuus voivat vaikuttaa psykoterapeuttiseen muutosprosessiin sekä terapiasuhteeseen. Millaisia erityisiä terapiaprosessia edesauttavia tai hankaloittavia kokemuksia kuvien kehollinen ja materiaalinen työstäminen voi tuoda terapiasuhteeseen? Millaisia edellytyksiä vaaditaan, jotta syntyneiden kuvien tarkastelu yhdessä voi edesauttaa kehollisten ja tunnekokemusten tunnistamista sekä sanoittamista? Kuinka parhaiten mahdollistaa merkitysten rikastuminen ja muuttuminen niin suhteessa kuvallisten materiaalien keholliseen käsittelyyn ja aistimuksiin kuin kuvia etäämmältä havainnoidessa?

Oma ääni riittää. Laulu on lepoa resonaatiossa ja mietiskelevässä kuuntelussa. Miten voin löytää kehoni hellästi soivana instrumenttina?

Hilkka-Liisa Vuori

Musiikin tohtori, tutkijatohtori, äänipedagogi, laulaja

Hilkka-Liisa Vuori toimii tuntiopettajana Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kirkkomusiikin ja urkujen soiton osastolla. Hän on tutkijatohtori Kansalliskirjastossa Suomen Akatemian tukemassa hankkeessa (2022-2026) tutkimuskohteena vanhat liturgiset käsikirjoitukset. Hän opettaa meditatiivista laulua Kallion seurakunnassa ja free lancerina. Vuori on laulaja duossa Vox Silentii (15 cd-levyä vuodesta 1992).

Vuori on gregoriaanisen laulun pohjalta kehittänyt kuuntelemisen pedagogiikkaa, jossa instrumenttina eli soittimena on oma keho. Hän on yksinkertaistanut vanhan musiikin modaliikan harjoituksiksi, jotka auttavat kehon resonaation tunnistamisessa ja soinnin käytössä lepoon sekä rentoutumiseen. Äänen ja kehon yhteydestä Vuori on kehittänyt rentoutumismenetelmän, Synnytyslaulun, jossa nainen omaa ääntään käyttäen auttaa itseään rentoutumisessa ja aukeamisessa – antautumisessa.

Vuosina 5/2021-5/2023 ja 8/2023-12/2024 Vuori on työskennellyt laulukollegansa Johanna Korhosen kanssa Uudenmaan liiton tukemissa hankkeissa, Lauluvoimaa ja Lauluhoivaa, joissa on kehitetty ja käytännössä viety läsnäolevaa, “käsi-kädessä” -laulamista , kohtaamisen taidetta, muistiyksiköihin. Hankkeissa on tuotettu Hoivalaulu-opetusmateriaalia Sibelius-Akatemian, Diakonia ammattikorkeakoulun ja Diakonia ammattiopiston opettajien käyttöön heidän omassa opetuksessaan. Materiaalia on kehitetty yhdessä musiikin ja hoiva-alan opiskelijoiden kanssa.

Näistä eri taustoista ja kokemuksista muodostuu työpajan hoitava ääni: lepo äänessä ja kehossa, mielessä ja sielussa. Kehon resonaatiota etsitään ja opitaan tuntemaan laulamalla helliä vokaaliääniä ja soivia konsonantteja. Kaiken ytimessä on lempeä kuuntelu, itseä ja toisia kohtaan. Työpajaan osallistuminen ei edellytä ns. laulutaitoja tai nuotinlukutaitoja. Oma ääni riittää.